sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Käsityötarinoita 1: Keltainen patalappu

Olin viisivuotias saparopää, kun matkustimme jälleen kerran lättähatulla lumisen lakeuden poikki  kohti Haapamäkeä. Siellä vaihdettiin sitten Joensuuhun menevään junaan. Sieltä köröteltäisiin mummilaan linja-autolla. Matka tehtiin muutaman kerran vuodessa.
Äiti oli pakannut vaatteiden lisäksi mukaan vankat eväät, piirustusvälineet ja neuletyönsä. Minua ja pikkuveljeä matkat pitkästyttivät, mutta aika sentään kului nukkuen, eväitä syöden, matkustavaisia katselemalla ja piirtelemällä.
Sillä kertaa äiti oli kuitenkin varannut minua varten keltaista villalankaa ja virkkuukoukun. Kädestä pitäen hän näytti, kuinka koukkua käytettiin ja pani työn alulle. Patalappu siitä piti tulla.
Tein kerroksen, kädet hikosivat, äiti auttoi aluksi käännöksissä, mutta kieli keskellä suuta väkersin lisää kerroksia ja pinnistelin itse eteenpäin.
Valitettavasti tuo patalapuu on aikaa sitten kadonnut. Enemmän se kai oli keltainen tilkku, jos kymmenen senttiäkään leveä. Nimittäin leveimmästä kohdasta.Uurastuksen tulos oli nihkeän nuhruinen, vino, lähes kolmiomainen keltainen lappu. Jäi ne käännökset sillä kertaa oppimatta.

Sirpa