Eiköhän taas huomenna tiistaina 27.9. klo 16 nähdä Toimelassa.
Oikein jännittää, mitä vinhaa teillä on tekeillä. Siis puikot laulamaan, koukut suihkimaan ja sutturat soimaan.
Tervetuloa!
maanantai 26. syyskuuta 2011
maanantai 12. syyskuuta 2011
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Vielä kerran
Kevään viimienen käsityökerhon kokous on tiistaina 17.5.2011 klo 16 Toimelassa. Nähdään!
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Käsityötarinoita 1: Keltainen patalappu
Olin viisivuotias saparopää, kun matkustimme jälleen kerran lättähatulla lumisen lakeuden poikki kohti Haapamäkeä. Siellä vaihdettiin sitten Joensuuhun menevään junaan. Sieltä köröteltäisiin mummilaan linja-autolla. Matka tehtiin muutaman kerran vuodessa.
Äiti oli pakannut vaatteiden lisäksi mukaan vankat eväät, piirustusvälineet ja neuletyönsä. Minua ja pikkuveljeä matkat pitkästyttivät, mutta aika sentään kului nukkuen, eväitä syöden, matkustavaisia katselemalla ja piirtelemällä.
Sillä kertaa äiti oli kuitenkin varannut minua varten keltaista villalankaa ja virkkuukoukun. Kädestä pitäen hän näytti, kuinka koukkua käytettiin ja pani työn alulle. Patalappu siitä piti tulla.
Tein kerroksen, kädet hikosivat, äiti auttoi aluksi käännöksissä, mutta kieli keskellä suuta väkersin lisää kerroksia ja pinnistelin itse eteenpäin.
Valitettavasti tuo patalapuu on aikaa sitten kadonnut. Enemmän se kai oli keltainen tilkku, jos kymmenen senttiäkään leveä. Nimittäin leveimmästä kohdasta.Uurastuksen tulos oli nihkeän nuhruinen, vino, lähes kolmiomainen keltainen lappu. Jäi ne käännökset sillä kertaa oppimatta.
Sirpa
Äiti oli pakannut vaatteiden lisäksi mukaan vankat eväät, piirustusvälineet ja neuletyönsä. Minua ja pikkuveljeä matkat pitkästyttivät, mutta aika sentään kului nukkuen, eväitä syöden, matkustavaisia katselemalla ja piirtelemällä.
Sillä kertaa äiti oli kuitenkin varannut minua varten keltaista villalankaa ja virkkuukoukun. Kädestä pitäen hän näytti, kuinka koukkua käytettiin ja pani työn alulle. Patalappu siitä piti tulla.
Tein kerroksen, kädet hikosivat, äiti auttoi aluksi käännöksissä, mutta kieli keskellä suuta väkersin lisää kerroksia ja pinnistelin itse eteenpäin.
Valitettavasti tuo patalapuu on aikaa sitten kadonnut. Enemmän se kai oli keltainen tilkku, jos kymmenen senttiäkään leveä. Nimittäin leveimmästä kohdasta.Uurastuksen tulos oli nihkeän nuhruinen, vino, lähes kolmiomainen keltainen lappu. Jäi ne käännökset sillä kertaa oppimatta.
Sirpa
maanantai 28. maaliskuuta 2011
tiistai 8. maaliskuuta 2011
maanantai 21. helmikuuta 2011
Vain kaksi kättä
Selattu 16 neulelehteä. Saatu runsaasti virikkeitä ja lankavinkkejä.
Neulomisen ja virkkaamisen ilosta puolet onkin haaveilua eli neulelehtien selailua, uusien mallien ihailua. Tuonkin voisin tehdä ja tuokin on aivan ihana juttu! Kenellehän se sopisi?
Harmi, kun käsiä on vain kaksi per suttura.
Päivän kerhosaldo:
- 5 neulojaa, 3 virkkaajaa, 2 ajattelijaa
- 10 kuppia kahvia
- 20 syömätöntä kakun palaa (8 syötiin)
- 16 neulelehteä
Puikoilla ja koukuilla:
- raidallinen vauvan nuttu
- pitsineulehuivi pellavalangasta
- kolmet eri vaiheissa olevat sukat kolmissa eri kätösissä
- virkattu tytön hattu, ihan pinkki
- kuusi virkattua isoäidin neliöitä
- kolme virkattua rintakorua
Huom! Kirpputoreilta kannattaa etsiä lankoja. Niitä voi saada yllätyshalvalla.
Neulomisen ja virkkaamisen ilosta puolet onkin haaveilua eli neulelehtien selailua, uusien mallien ihailua. Tuonkin voisin tehdä ja tuokin on aivan ihana juttu! Kenellehän se sopisi?
Harmi, kun käsiä on vain kaksi per suttura.
Päivän kerhosaldo:
- 5 neulojaa, 3 virkkaajaa, 2 ajattelijaa
- 10 kuppia kahvia
- 20 syömätöntä kakun palaa (8 syötiin)
- 16 neulelehteä
Puikoilla ja koukuilla:
- raidallinen vauvan nuttu
- pitsineulehuivi pellavalangasta
- kolmet eri vaiheissa olevat sukat kolmissa eri kätösissä
- virkattu tytön hattu, ihan pinkki
- kuusi virkattua isoäidin neliöitä
- kolme virkattua rintakorua
Huom! Kirpputoreilta kannattaa etsiä lankoja. Niitä voi saada yllätyshalvalla.
maanantai 7. helmikuuta 2011
Viisi sutturaa
Viisi sutturaa istui kerhossa,
silivati seilaa, silivati seilaa,
jo sai langat kyytiä,
ja kahvi laulatti kieliä.
Ja heti putosi yksi silmukka.
Todettiin, että pura ja kärsi, pura ja tee taas uudelleen. Luontoa se vaatii, mutta kun ei voi antaa periksi.
Reunasilmukoiden neulomisessa jokaisella on tapansa. Päätettiin, että kukin saa neuloa reunasilmukat niinkuin haluaa.::))
Parin viikon päästä uudet neuleet.
silivati seilaa, silivati seilaa,
jo sai langat kyytiä,
ja kahvi laulatti kieliä.
Ja heti putosi yksi silmukka.
Todettiin, että pura ja kärsi, pura ja tee taas uudelleen. Luontoa se vaatii, mutta kun ei voi antaa periksi.
Reunasilmukoiden neulomisessa jokaisella on tapansa. Päätettiin, että kukin saa neuloa reunasilmukat niinkuin haluaa.::))
Parin viikon päästä uudet neuleet.
torstai 3. helmikuuta 2011
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Ensimmäinen kerta
Kun akat kutoo, siinä syntyy muutakin kuin ryijyjä ja röijyjä.
Suttura on päähän pälkähdys, yhdistelmä sykkyrästä, sotkusta ja sutuista. Se toki antaa virheellisen kuvan neulekerholaisten taidoista, mutta kuvaa hyvin osallistujia.
Nyt se alkaa, tänä 2011-talvena Herwoodissa, ja luvassa on myös kuvia kaikesta upeasta, mitä saamme aikaan.
Suttura on päähän pälkähdys, yhdistelmä sykkyrästä, sotkusta ja sutuista. Se toki antaa virheellisen kuvan neulekerholaisten taidoista, mutta kuvaa hyvin osallistujia.
Nyt se alkaa, tänä 2011-talvena Herwoodissa, ja luvassa on myös kuvia kaikesta upeasta, mitä saamme aikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
